Produced by Jari Koivisto
MUINAIS-TIEDUSTUKSIA POHJANPERILTÄ
Kirj.
J. W. Calamnius
Helsingissä,
Aikakauskirja Suomi, 7 Osa,
Suomalaisen Kirjall. Seuran kirjapainossa,
1868.
Muinais-tiedustuksia Pohjanperiltä[1]
Ala-Tornion pitäjä ynnä Karungin kappeli.
Tornio on nähtävästi saanut nimensä ruotsalaisista sanoista torn, torni, ja ö, saari, jonka johdosta onkin nimi ennen ollut Torneö, niinkuin se kirjoitetaankin vanhoissa kirjoissa, ja niinkuin eräs "Suuri-valtaisimman kuninkaan, itse kuningas Karl XI:nen" tekemä kirjoitus Tornion kirkossa sen myöskin kirjoittaa. Asema on vanha kalastuspaikka, jonka asukasten ja kävijäin johdoksi ja tuntomerkiksi torni oli rakennettu Sventsar-saarelle. Tämä saari oli ennen aikaan eroitettu sen eteläpuolella olevasta karista, joka, muutoin veden alainen, ainoastaan kovalla pohjastuulella oli näkyvissä. Taru kertoo sitten, että, kun Hollantilaiset ja etelä-Ruotsalaiset tänne purjehtivat kalan pyyntöön ja heidän laivansa kerran joutui tälle karille, he tänne ensin panivat meriviitan, ja sittemmin rakentivat oikean tornin, josta kari sai nimen "Tornö", jonka Suomalaiset käänsivät Tornioksi. Vähitellen muuttui tämä kari saareksi ja yhdistyi viimein Sventsarön kanssa.[2]
Meren alinomaa tapahtuva laskeminen ja maan nouseminen on kaikissa ranta-pitäjissä vaikuttanut suuria muutoksia. Ehk'eivät nämä lyhyemmässä ajassa niin pääse näkyviin, joutuvat ne kuitenkin ajan pitkään niin suuriksi, että tuleva vuosisata edellistänsä tuskin tunteekaan. Näin on Torniossakin käynyt. Vielä 16 vuosisadan keskipalkoilla mainitaan Torniolaisilla olleen hyötysä kalastuspaikka "Sventzar-niemellä", vaan maan nousu on tätä jo aikaa sitten muuttanut. Niinpä oli myös n.k. Kaupunginlahti muinoin niin syvä, että laivat siellä uivat ja että sen rannoilla laivoja rakennettiin, vaan nyt se jo on niin matala, että ainoastaan veneet siellä pääsevät kulkemaan. Näihin asioihin viittaavat myöskin, nimet Laivanjärvi ja Laivanniemi, joista en kuitenkaan ole mitään likempää kuullut.
Arkeologiallisista muistoista on Tornio köyhä, niinkuin sitä voipikin arvata maan mataluudesta. Muualla kaikkialla ainakin tunnetaan Jättejä, Jättiläisiä, ja osoitetaan heidän jättämiä merkkejä, mutta täälläpä näistä ei saa juuri mitään nähdä eikä kuulla, ja tämä olikin ainoa paikka, missä minä, näistä Jätteistä kysellessäni, itse sain vastata siihen vasta-kysymykseen, mitä ne Jätit sitten olivat, "onko ne niitä munkkilaisia?"