[33] Viime kertaa pidettiin tämmöinen rukous viidenkymmenen luvun keskipalkoilla (1854). Pastori Bäckvall.
[34] Melkeen kummallisen tiheässä löytyy Oulujoen korkeilla rannoilla vanhoja maatuneita tervahaudan-syvyyksiä, joita aika on sattunut välistä niin muodostelemaan, että ne pettävät asujainkin silmää, niin että nämä niitä "Jättiläishautoina" jopa linnoinakin näyttävät vieraille.
[35] Sama oli myös laita niiden raunioiden, joita näin Lapinkankaalla Limingassa.
[36] Ehkei kyllä muinaismuistoihin kuuluvia, mainittakoon tässä ne santakuopat, jotka löytyvät Utosjoen rannalla noin 6 neljänneksen päässä Laitilan kestikiivarista, koska nämä kuopat puhuvat vastoin sitä luuloa, joka arvelee, että ne tavalliset ympyriäiset kivirauniot, joita kiviharjuilla tapaa — esm. Hiidenkankaalla Iissä — olisi kuoppia, joissa poroja pyydettiin. Näistä Utosjoen kuopista, jotka luvullansa ovat 6 à 10, tiedetään näet varmaan, että ne ovat aiotut juuri tämmöiseen poronpyyntiin. Mutta ne ovatkin erilaatuisia. Ensinkin ovat ne tasasella santakankaalla hiekkaan kaivetut, eikä kivistä tehdyt, ja sitten paljon suuremmat niitä, mitkä tavataan kivirakoissa. Näitä santakuoppia käytettiin näin: pohjaan pantiin teräviä seipäitä seisomaan kärjet ylöspäin, kuoppa peitettiin ohueilla päreillä ja näiden päälle pantiin santaa. Kun nyt poroja ajettiin näiden päälle, putosivat he kuoppaan ja haavoitettiin terävillä seipäillä.
[37] Esimerkkiä tästä näemme vastakin. — Tämä Hiienlinna on yksi niitä törmiä, jolla Pyhäkangas laskeepi Pyhäkoskeen. — Warelius puhuu hänkin Muhoksessa löytyvästä "Jättiläis-kirkosta". Se ei voi olla muu kuin joko se Pirttijärven "jättiläis-kirkko" tahi tämä sama "Hiienlinna".
[38] Tämä taru ei suinkaan ole tydyttävä, ja onkin luultavasti myöhemmän sukupolven tekemää, sukupolven, joka ei ole ymmärtänyt syitä, miksi esi-isät pyhittivät semmoiset paikat. Syy, mintähden koskenlaskija tehtiin Venäläiseksi, lienee se, ettei oman maan miehestä ole uskottu niin kovaa ja julmaa uhrauksen-lupausta.
[39] Kansa pitää tämän kolon kyyniläisenä merkkinä erään Venäläisen mahalla-makaamisesta.
[40] Tämmöistä olemme jo ennenkin kuulleet. Tätä kerrottaessa lisättiin "niin silloin olivat miehet, Jumala tiesi mimmoiset nykyiset lienevät".
[41] Näissä raunioissa luullaan myös olevan rahaa, ja tästä kerrottiin seuraava juttu: Eräs "Noki-Matti" niminen mies oli kerran ottanut kaivaaksensa täältä rahaa. Kun rahaa kaivetaan, niin pitää oleman ääneti, sen arvaa. Mutta kun Noki-Matti, kauan kaiveltuansa ahkeroittuansa, viimein löysi raha-arkun ja juuri oli sitä haudasta nostamaisillansa, niin ärjäsi hän kovan vaivansa vimmassa: "aha, perkele, jopa ma sun sain!" — ja samassa painui arkku iki päiviksi maahan.
[42] Tämän kivikirveen olen jättänyt Yliopiston kokoilemiin.