Ei se pitkä puhet ollu, mutta väheetki olis piisannu. Saman olis tehny, vaikkei olsi muuta ku nyrkkiä näyttäny ja ähkäässy. Kyllä poijat tiäsivät, mitä niiltä orotettihin jotta: kaikki metallit Suamhen! Ja se se oli, joka pani tuumaamahan ja totiselle päälle n'ottei tahtonu ruaka maistaakaa.

Sitä varte mä meninki heti ravintolan pualelle, tavallisten pasiseerarien sakkihi, josta kuuluu iloone kilinä ja alkavan laulun tapailu. — Eikös sitä nii sanota, ku nuan hyräällähän ja otethan nuattia, ennenku oikee laulamhan ruvethan?

— No ka terve! Päivää, ook sä kans täälä Jaakkoo? — huikkas heti yks tuttu lehtimiäs, joll oli jo munkkikvartta nenän alla ja punaaset posket. — Tämä ei maksa ku 28 markkaa, ja jos pualiskan ottaa, nii 6 markkaa aina säästää — —

— Äläh, vai säästää siinä? No, min'oon päättäny elää nii säästävääsesti ku suinkin, jotta taitaa olla paras heti alkaa säästämhän — —

Ja ku me sitte pufetsikalta viälä kysyttihin sitä asiaa ja räknättihin, nii me otimmakin aina koko heelan. — Siinä ku säästi viälä enempi!

Ja kun säästävääsyys näytti kuuluvan niin kaverin kun munkin — tuata nuan, minä tarkootan minunkin — periaatteesihini, nii me päätimmä säästää koko matkan. Ja sen päällehän kannatti vähä ryypätäkki.

Me meinasimma justhin alkaa kaksäänisesti sen laulun jotta »Sellaasen mamman poikia ollaan» — ku siihe meirän pöythän tuli yks fiini herra ja sanoo jotta:

— Pardong, mösjöös, parlee vuu frangsee — — anteeksi saisinko esittää itteni?

— No mitäs siin on, esitä vai — tykkäsimmä me.

— Minä olen mösjöö Tommila. — Herrat kai ovat matkalla Pariisiin? Ah, miten minä rakastan Ranskaa, viinin ja kauniitten naisten maata, sen ruususalonkia, Tuilerian kukkaisistutuksia, oo — — se on ihanaa päästä täältä pirtun hajusta ja tyhmien ihmisten parista sinne, missä silkki kahisee, punaiset hilylet hohtavat, aurinko paistaa ja linnut livertävät Välimeren hehkuvan sinisen taivaan alla! — Siellä on elämä, siellä maailma! Mitä täällä Suomes on — — phty ei mitää! Pitkää piimää ja kalakukkoja, ainaki Savossa. Minua inhottaa järkevät ihmiset — Minä lähden Pariisiin nauttiakseni elämästä! — — Lu-lu, Su-Su, Fru-Fru, Margoo frarallaa laa, kun kerran on rah-hah-hah-haa rahahahhaaa — rupes se laulamhan — — Pardong mösjöös, saisinko luvan juottaa herrat penkin alle — —