N'otta meistä tuli oikee hyvät tutut.
Otimma rannasta niinku herrat ainaki vosikan ja käskimmä ajaa rautatiäasemalle. Sen välin olis pitäny maksaa 1:50 Saksan kultamarkkaa. Se oli Suamen rahas nuan 16 mk, mutta ku perille päästihin niin 3 kultamarkkaa piti hellittää, vaikka me rähisimmä oikee poliisivoimalla.
Se vosikka valehteli aiva kirkkahalla naamalla, jotta s'oli meitä orottanu ja kantanu kapsäkkiä. Mä sanoon jotta:
— Valehteloo perhana, ku hevoone. — Ei oo orottanu, eikä kantanu mitää. —
Poliisi nosteli vai olkapäitä ja hoki:
— Mistä mä tiärän!
Häviölle jouruun siinä rähäkäs. Maksoon sen 3 Saksan markkaa ja tarittin viälä pualta markkaa kaupanpäälliseksi.
Sanoon sille vosikalle jotta:
— Ku s'oot nuan riivatun hyvä valehtelemhan, niin maksaahan sekin jotaki.
Se kattoo suu auki mua, eikä meinannu käsittää. Silloon pistin sen puali markkaa poliisille ja sanoon jotta: