— Herra konstaapeli, olkaa nii suuremmoone ja antakaa tämä killinki tualle karvakorvalle erinomaasesta valehtelemisen tairosta. Piatarilaasen vosikan kans m'oon pärjänny rähinäs, mutta tälle minä en piisaa.
Ja poliisi antoo ja nauroo. Ja vosikka nauroo. Mäkin iskin silmää jotta jo oot eri heppuli.
Lakkia nosti ja silmää iski sekin, ku lähti.
Muutoon n'oon vosikat Saksas konun näköösiä. Niil'on jonkinlaane fiini livree yllä ja pääs paffista tehty silinterin mallinen töntterö. Meirän hessulla s'oli satehesta ja päivänpoltosta pahoon viäryny ja takaa revenny jotta hiukset törrötti ku olkitukku saunan luukusta.
PERLIINIS.
Stettinin asemalla meill' oli pari tuntia junan lähtöhön. Juotihin olutta, jota siälä sanothan »piiriksi», pureskeltihin knakkimakkaroota aijan kuluksi ja oltihin kovasti saksalaasia. Tarkasti sai kattua kapsäkkinsä perähän, jottei se lähre kävelemhän. Kyyppariaki piti ottaa kesken kaiken korvasta kiinni ja sanua jotta:
— Totta helkutis täälä Saksas on sama kertomataulu ku muallakin mailmas! — Kattos ny sinä kellnerin-penikka, ku nua numerot räknäthän sormilla yhtehen, niin siitä tuloo 9:45 — eikä 11:45!
— Ooh, pardon mösjöö! — huitoo kyyppi molemmin käsin. — Anteeksi minä en huomannu. —
— Ei mitää! Korvilles tarvittisit, mutten minäkää huomannu heti huitaasta.
Junamatka Stettinistä Perliiniin kestää vähä yli 2 tiimaa. Junasta nähtynä on ympäristö tasaasta laajaa kumpua, joka on kokonansa viljeltyä; ruis, ohra, vehnä ja kaurapeltoja. Ojia ei oo, vilja lainehtii nii kauas ku näköö. Mihnä tie kulkoo, siäl' on tiänvartehe istutettu lehtipuita. Taloonpoikaasasunnot on tiilestä ja outua on nährä, että saksalaasella maanviljelijällä ei oo juuri mitää ulkohuonehia. Korkeentaan yks, john' on talli ja makasiini. Kamppehet seisoo pihalla.