— Pardong mösjöö, voitteko sanua, herraseni, onko minun sänkyni tuotu tänne! — Se pitäisi olla tässä junassa mukana, mutta minä en jaksa käsittää, minne se on joutunut — — Ihmeellistä — — Mutta sehän on Jaakkoo! Hyvä veli pelasta minut noiden Holopaisten käsistä.
— Minkä Holopaisten? —
— Herra Jumala, minä tulen hulluksi! Koko juna on täynnä Holopaisia! — voihkii Mösjöö. — Minä olen etsinyt sänkyäni, ja mihin vain olen tullut, joka paikas on Holopaisia. Miehiä ja naisia, kaikki ne on Holopaisia. Tualla oli koko vaunu Holopaisia täynnä. Aina vain sanottihin, vaikka olisin minne mennyt:
— Anteeksi, tämä kuuluu Holopaisille!
Löyrettihin se lopuksi toki Mösjöön sänkykin.
Tyytyväisenä Mösjöö oikaasi siihen ittensä ja huakaasi:
— Koko Holopaisten sukukunta on lähtenyt Suamesta liikkeelle! —
Aamulla oltihin Kölnis. Se oli paljo siistimpi ja hauskemmannäkööne kaupunki ku Perliini, johna kaikki taloot on kolisavusta mustia ja likaasia. Kölnis on komeeta puistokatuja, rakennukset vaihtelevia. On ahtahia kiamurtelevia keskiaikaasia katuja, satavuatisia vanhoja taloja, luasteri- ja kirkkoraunicota ja niiren rinnalla uurenaikaasia loistohuviloota. Kölnin vanha tuamiokirkko oli nimensä arvoone ja Reinin mahtava silta saksalaasen teutoonihengen puhuva ilmennys. Franskalaasten miähitysjoukot Reininsillan molemmis päis seisovien jättiläiskokoosten kivisten keisaripatsahien juurella näyttivät hyttyysiltä härjän sarvis. Pari tuntia me suamalaasroikka kiärtelimmä Kölniä suurilla autopussiilla ja kattelimma ympärinsä. Käytihin ravintoloos pistämäs vähä sapuskoota poskehen ja olutta maaruhun ja nii taas junahan.
Kyllä näki jott' oli tultu teollisuusmaahan. Tehtahia ja savupiippuja joka pualella. Pelkias oli tehtahan piippuja ku honkia mettäs. Ykstoikkooseksi se pakkas käyrä kattella sellaasia näköaloja; ei ollu eres korttipakkaa joukos. Nälkäki rupes tulemhan eikä meirän juna seisonu sen enempää asemilla, ku että parahiksi kerkes suklaapussin ostaa, n'otta s'oli yhtehe aikaa oikee murheellista menua.
Franskan tullis meinas tulla tappelu. Sellaaset pikkuuset mustapartaaset franskalaaset äijänkänttyrät meinasivat viärä meiltä paperossit kapsäkiistä joka miäheltä. Ei olsi muka saanu tuara rajan yli muuta ku 20 suamalaasta paperossia, ja meill oli niitä plakkarit täynnä ja loput kapsäkiis. Siinä tuliki eri pulina ja kiälillä puhumine, mutta loppu oli se jotta me voitimma ja pirimmä paperossimma. Mutta kyllä siinä kans piti mekastaa ja huitoja molemmin käsin oikee hiespäin. Ja tupakin pistää tullimiähenkin suuhu, ennenku se oikee käsitti, mitä me meinasimma.