Sitte sitä mennä jurrattihin koko päivä kylien ja kaupunkien läpitte ja tuumattihin vai jotta minkähänlaane se Pariisi oikee on. Lentääköhän siälä heti flikat kaulahan — — —
PARIISIA KATTELEMAS.
Vaikka kyllä lujaa ajettihin, nii kaks tiimaa kumminki myähästyttihi. Vasta klo 12 yällä oltihin Pariisis Pohjoosella asemalla eli niinku ne franskalaaset sanoovat Gaar dy Noordilla. Ei sitä oikee tiänny, koska sitä Pariisihi tultihinkaa, ku mahtavaa kaupunkia oli ollu jo ainakin kaks tiimaa ennenku juna toppas. Silloo me pussit ja kassit käthhen, nytkähytettihin housuja ylemmäs ja nii astuttihin silmät tapilla junasta ku maalaaset ainaki jotta
— Hoo-oh soo-oh, tämäkö se ny on se mailmankuulu Pariisi —
Ihmisiä oli kovasti vastas ja aiva me olimma mennä sekaasinsa ja vähält' oli jottei me jo pyärtäny takaasi ku koko asemasali oli täynnä aiva tavallisia suamalaasia, jokka hurrasivat ja huutivat jotta:
— Hei hei hei, Suami eläköön! — Terve tultua kaupunkihi! — Kah päivää!
Ook säki Jaakkoo tullu? — No terve miäheen, mitäs Vaasahan kuuluu? — —
Peijakas viäkhön, meni koko tämninki penkin ala, ku oli ku ei olsi Pariisihi tullukkaa. M'otin nii noukkahani jotta huitaasin vai mahtavaa toisella kärellä ja sanoon jotta:
— Ai dunt noo, wat jusej! — Parlee vu vai frangseeta, perttanan poijat, ku kerran ollahan Pariisis! — Kyllähän tuata suamia saa aina puhua kotonaki —
Me olimma tilannehet etukäthen huanehen jottei meirän trängänny muuta ku ottaa auto ja sanua jotta:
— Hotel Reshinaa, Ryy Masagraan, anna huippia äijä!