Tämän hotellin nimen ja osoottehen m'oIimma kaverin kans Mösjöö-Tommilalta oppinehet nii hyvi puhtaalla franskankielellä n'otta se meni ku ittestänsä. Oli mihn' oli ja tuuli mistä tykkäs, nii ei tarvinnu koskaa muuta ku ottaa auto ja prätistää nua sanat — sitä paree jota pahemmin ne nenällänsä veti — nii aina tultihin n'otta plutkahti oman hotellin ethen.
Me olimma matkasta nii väsynehiä, jotta heti ku hotellihi päästihin, nii suaraa sänkyhy ja kuorssattihin vähä hartahasti n'otta oikee oli aamulla nenä kipiä ja paisuksis siitä tärinästä, mutta kyllä sitte kans oltihin friskiä poikia. Ja heti aamusta lährettihin kaupunkia kattelemhan ja suuri se pehkana oliki. Meill' oli neljä päivää aikaa kiärtää ja kattella ja me otimma sen asian oikee perinpohjaasesti. Meirän veljesroikkamma kulki joka hoolas, kolus kaikki teparttaamentit. Mutta lujalla siinä oli ja kiirusta sai pitää n'ottei tahtonu keriitä kotia ennenkö kahreksan aikoohi aamulla. Välhin oltihin nii väsyksis n'ottei tahtonu millää jaksaa portahia ylhä. Vahtimestarin piti usee perästä puntata.
Kyllä täytyy sanua, jotta eri kylä s'oon se Pariisi kaiken pualesta. Pinta-alaaki on kuulemma 78 neliökilometriä ja esikaupunkiinensa sanothan olevan asukkahia tuas 5 miljoonaa; s'oon melkeen kaks kertaa eneet ku koko Suames. Siitä sen arvaa mikä kihinä ja kuhina siälä karuulla kans sitten on. Suurimpia puistokatuja sanothan bulevardiiksi ja niitä siälä on jos kuinka pitkältä ja paljo. Saa tuntikaupalla mennä pökkööttää samaa katua, eikä loppua näytä tulovankaan. Ei siälä jalkapatikas jaksa pitkällekkää potkia ja sitä varte käytethän junia, raitiovaunuja, linjaautoja, maanalaasia sähköratoja, jokka mennä rytistäävät n'otta henkiä salpaa. Mutta pian niillä kans pääsöö kaupungin toisesta lairasta toisehen eikä kyyttikää oo ollenkaa tyyristä. Kovasti mukavia on n.s. »taksit» eli taksa-autot, joita siäl' on kymmeniätuhansia. Pohjamaksu on 75 santiimia, Suamen rahas silloon 1:50 mk ja matkan mukhan kohuaa maksu aina 20 santiimilla. Sellaasella nopialla ja mukavalla autolla saa laskettaa monia kilometriä 10 Suamen markalla, nii jotta autolla ajelu on siälä paljo halvempaa ku meillä. Mutta yleene tapa on jotta kuskille annethan viälä 10 prosenttia juamarahaa.
Juamarahan käyttö onkin Pariisis niin yleestä, jottei suamalaanen esti tahro hoksatakkaa kelle kaikille niitä lanttia pitää lykätä. Mutt' ei tarvitte peljätä, jotta siinä skantaali tulis, kyllä ne itte kukin pitäävät varansa ja muistavat osansa vaatia. Ottavat oikee kovillekki, jos ei meinaa antaa. Sanua tuiskaavat jotta, mitä se on herra, maksakaa pois vain. Kun menöö teatterihin, ravintolahan, varieteehi ja melkee mihkä vain, nii heti lentää vastahan jokin haarahäntä ottamhan lakkia, takkia eli sateenvarjua. Kovasti on kohtelias, kumarteloo ja hymyylöö jotta: olkaa hyvä — ja nii viärähän herran mösää johki naulahan jotta vinkuu. Ja poislähties tuarahan taas selkä kumaras ja vinoottaan jotta vassokuu — ja lantit käthen!
Sitte on viälä ovenaukaasijoota ja useen niin nättiä ja koreeta flikkoja; jokka heittäävät häntää ja kattoovat silmihin nii suloosen korjasti jotta rahapussi tahtoo hypätä ittestänsä herran plakkarista ja pakkaa lykkäämhän flikalle liijankin suuria rahoja. Kättä perhän vilkutethan ja sanothan jotta:
— Tulkaa pian takaasi!
Ja moni tulookin, eikä turhaan, kunnes oppii Pariisin tavoolle. Teatteris on erityysiä paikannäyttäjiä, eikä niistä kiittämällä pääse, vaikka kuinka pokkaas. Markat pois vain ja koville otethankin. Jos ei heti lykkää lanttia kourahan, nii melun nostavat jotta kaikki suu auki kattomhan jotta:
— Mikä moukka se tua on, jok'ei hoksaa maksaa flikalle?
• Kyllä siälä kovasti palvellahan ja ollahan huamaavaasia viarahan kukkarolle. Ja ku ulkomaalaasilla, jokka sinne ovat mekastamhan ja rypemhän tullehet, on rahaa, nii mitäs siinä, antaa setelitukkujen lentää, saahan niitä joka aamu pankista uusia. Ja hauskaa on. Ja monellaasta.
Niin mä tykkäsin, jotta koko Pariisi onkin tehty ja tällätty vain ulkomaalaasia varten. Ei ne franskalaaset itte paljokaa niis ilonpiroos oo mukana. Ne hoitaavat vain ruljanssia ja kattoovat, jotta ulkomaalaasill' on lystiä ja lämmintä. Kaikki nua lukemattomat tairemuseot, palatsit, puutarhat, oopperat, varieteet, sirkukset, tanssisalongit ja jos jonkillaaset huvi- ja ilopaikat ovat vain ulkomaalaasia varte. Ja niin se on, jotta satojatuhansia eri kansallisuuksia siälä kulkoo vuaret ympärinsä kattelemas ja mekastamas. Ei oo New-Yorkki amerikkalaasille mitää, Pariisihin pitää siältäki lähtiä ku oikee lystäällä tahrothan. Siinä sivus on sitten viälä se siunattu »taire», jonka nimellä ja varjolla saa ja passaa tehrä mitä tykkää. Onhan siälä Pariisis tiätysti vakavaa ja torellista tairettaki, samoon tiärettä, mutta humpuukia ja hulinaa s'oon pääasia. Pariisi s'oon suarahan sanojen yksinkertaasesti maallisten mekastusten puuronsilmä. Moraali ja siveellisyys näyttää siälä olevan herraparatkohon paljasta kuttaperkkaa. Hoitakhon kukin asiansa ja aapiskirjansa kuinka tykkää, ei siihe viranomaaset sekaannu eikä estettä paa. Keskellä yätäkin, ja yä se onkin Pariisis varsinaane päivä, saa nährä iloosen seurueen kulkevan keskellä katua tanssien ja laulaan täyttä kurkkua. Poliisi kattoo päältä, lysti loistaa senki silmistä ja saattaa kapulallansa lyärä tahtia. Elämä hotellils on omis huanehis yhtä vapaata. Ei siälä juuri suhriteta vaikka kymmenestä kurkusta verethän torvet suarina ja syrämmen pohjasta Anssin-Jukkaaki viiren aikahan aamulla.