— Orota nyt eres hetken aikaa — tykkäs keisari — Ja joutaahan se yks vaivaane suutari siälä paatis sen verran orottaakki, jotta mä saan määrätä asiani, kuinka pitää olla mun jälkheni ja kuka mun tavarani saa.
— S'oon aiva turhaa! — sanoo viikatesmiäs. — Tuu pois nyt vain.
Ja ku se ruhtinas rupes panhon vasthan, nii viikatesmiäs siappas korvista kiinni ja karjaasi jotta:
— Nyt mennähän, suutari orottaa!
Ja nii kans menthin.
Paatis istuu jo kauan sitte se suutari iloosena ja tyytyvääsenä jotta:
— Eikö jo pian lähretä.
Sitä imehteli se ruhtinas ja kysyy jotta:
— Kuinka sä nuan iloonen oot? —
Ja siitäkös suutari seliittämhän jotta: