— Pääsin nuasta vihliääsistä lestoostani, katkennehesta naskalista ja kenkärauskoosta, hyyrynmaksosta ja kylmän kynsistä. Ilolla mä jätän koko omaasuuteni, lestipussini sinne, viäkhön kuka tahtoo, syrämmestäni annan — —
Kuka tiätää kuinka syvhin ajatuksihin m'olsin siinä vaipunukkaa, jos ei se Mösjöö-Tommila olsi nykäässy käsivarresta ja sanonu jotta:
— Mitäs me näistä vanhoosta romuusta kattelemma! Lährethän me
»Punaasehen myllyhyn», siälä s'oon elämä! — —
PARIISIN PUNAASES MYLLYS.
Pariisin monista kuuluusista huvipaikoost' on se, jota sanothan »Punaaseksi Myllyksi» kaikkihin kuuluusin. Ja vaikkei sitä piretäkkää ensiluakkaasena varieteena, nii kyllä siälä vai jokahinen, joka Pariisis käy, pistäytyy. Sanokhot kukin luakista mitä tykkäävät, mutta eri mylly s'oon kumminki ja hauskempaa siälä vai pakkaa olemhan, ku niis, joita pirethän parempina. Kyllä me kolusimma ne kaikki, Kasinoo dö Parii, Olympic, Foliipersheer, Ampasadöörit ja monet muut, mutta niis oli se vika, jotta niis oli kovasti paljo valmista ohjelmaa katteltavana — mutta Punaases Myllys sai kukin pitää sellaasta mylläkkää ku itte tykkäs. Ja sehän se parasta ohjelmaa kumminki on!
Se Punaanen Mylly sijaattoo Montmartren kaupunginosas, johna enimmät muukki hulinapaikat on. Ennen sillä paikalla on kuulemma ollu oikia vanha mylly, josta sitte se huvipaikka tehtihin, mutta se on sitte palanu ja tilalle on rakennettu suurempi teatteri ku Helsingin Kansallisteatteri, jonka mallinen se Punaanen Myllyki on sisältä. Sen pääkäytävän yläpualella on punaasista sähkölampuusta tehryt myllynsiivet, jokka kaiken yätä pyäriivät. Ilonpito alkaa vasta pualenyän jälkhen ja kaikki karut on valaastu tuhansilla sähkövaloolla n'otta s'oon yhtä tulimerta koko kaupunginosa. Yäkahviloota, teatteria, varieteeta ja tanssisalonkia on joka taloos ja soitto ja tanssin humu kuuluu joka ovesta. Ihmisiä kuhisoo sakiana karuulla, autoja tuloo ja menöö. Fiiniä silkkipyttyherroja, kirjavia sakilaastyyppiä, paksuja isoomaha-pohatoota, erifärisiä naamoja, pikimustia neekeriä, keltaasia jaapanilaasia, konkkanoukka-enklantilaasia, piäniä vikkelöötä franskalaasia ja jos jotaki sorttia väkiä siinä vilisöö. Ja tuntuu siltä, jotta kaikki on hyvällä ja iloosella päällä, naurunremakkaa ja iloosta pulinaa joka pualella.
Paljo menöö väkiä Punaasehe Myllyhynki. Sinne mekki Mösjöö-Tommilan ja kaverin kans painumma.
Ihmisiä oli kaikki paikat täynnä, ja musiikki pelas n'otta katto kohooli. Ku toinen soittokunta lopetti, nii töine jatkoo ja koko se mahrottoman suuri ympyriääne sali oli tupate täynnä tanssivia paria. Kaiken yllä yhtämittaane kohu, ilo ja nauru. Se tanssiva ihmisläjä siinä laattialla porisi ja kuahuu ku pärinäpata. Samppanjakorkit paukkuuvat ja erifärisiä keijukaasia lenteli vasthan joka taholta n'otta henkiä salpas.
Tuskin m'olimma kaverin kans keriinny pöythän istua, ku Mösjöö jo mennä paasootti yhren krepuhännän kans tanssin tohinas keskellä salia ja huikkas meille jotta.:
— Hei te tyhmät rakkahat maanmiäheni! Tämä se on elämää! Min'en lähre enää koskaa Suamehe — —