Kyllä s'oli niin villi miäs se Mösjöö-Tommila, jotta oikee meitä peljätti.
Ku takaasi tuli, niin kovasti oli hämmästynv jotta:
— Täm'on veljet tavallisen kansan puali. M'oomma tullu väärähän salihi.
— Tuall'on kuulemma herraan puali! —
Se vei meitä toisehen salihi, john'oli kaikki seinät purkista peilinklasia, silkkiä ja samettia, kukkakiahkuroota katot ja seinät täynnä. Laattialla tanssii parikymmentä balettiflikkaa ja viskoo tulipunaasia ruusuja ympärinsä. Jos oli toisilla kallihia hepeniä yllä, nii toisten puku ei maksanu penniäkää. Siinä ne pyärii, potkiivat ja sätkyttelivät sääriänsä n'otta olis pitäny olla pikimustat silmäklasit, mutta mistäs ne siihen häthän otti. Nästyykillä koitin mäkin nenänvarttani peitellä.
Humu oli täyres käynnis. Ku koitimma siitä niiren tassijaflikkojen sivuutte sivupöythän päästä, nii takinhännästä nykiivät, n'ottei tahtonu irti saara.
Mösjöö sai heti kaulahansa pulskan italialaasen flikan, joka silmät loistaan ruusukimppua heilutteli jotta:
— Uiii mösjöö…!
Tanssihin menivät ja me kaverin kans tukiimma istumhan yhtehe syrjäsoffahan, john'oli mukava nojata ja kattella sitä kuhinaa.
Tuas 3—4 aikhan aamulla s'oli parahillansa. Soittokunta veti mitä kiälistä lähti, pianisti hakkas ja ulvoo, fiuluniakat hyppiivät ja hihkuuvat ja neekeri, joka trumpas, takoo vasarallaansa n'otta seinät täräji. Kirjavia paperinauhoja heiteltihin ympäri salia, paperisilppua paiskittihin suut silmät täythön, samppanjapullojen korkit paukkuuvat, monenfäriset valonheittäjät katon rajasta, vaihtelivat färiä salis ja villi tanssin sekasotku pyärii laattialla. Loistavia, kahisevia silkki- ja harsopukuja, itämaan ilkosia tanssijattaria sen seittemät kilkuttimet ja tampuriinit käsis. Siinä keskellä paksuja klanipää ukkelia, solakoota frakkiherroja, enklanti, franska, espanjå ja koko Paapelin kiältensekootus ympärillä.