Italialaaset olivat iloosia poikia. Niill' oli kirkkahan siniset faskisti-puserot päällä, pikkuune lakkikippana pääs. Ku sivuu menivät, nii oikian kären nostivat ylhä ja tervehtivät ku entiset Rooman gladiaatorit yleesöä. Siinä sakis oli iloosta vilkkautta ja elämää ja sillä ne voittivakki kaikkien suasion pualellensa. Unkarill' oli piäni, mutta uljas joukko ja hyviä urheelijoota, heittäjiä ja pulska painija-' joukko. Me suamalaaset tiätysti hurrasimma sukulaasrakkauresta aiva sinisenä. Sen huamaisivat unkarilaaset sanomalehtimiähet ja tulivat heti tutustumhan. Meistä suamalaasista ja unkarilaasista tuliki heti liittolaasia ja pesta pruuteria. Mutta Jaapanin joukko oli sitte eri juhlallinen ja arvokkahan näkööne. Siin'oli parikymmentä miästä ja kaikki oli pujettu häntätakkihi ja silkkipyttyhy. Piäniä matalia leviänaamaasia poikia, toiset aika tanakoota, mutta kovasti fletkusäärisiä kaikki. Jaapanilaasten käynnis on jotakin akkamaasta vetelyyttä. Muutoon saathin näis Pariisin kisoos jo nährä tulevan Jaapanin kynnet. Jaapani sai jo oikian olympialaasen pisteenki tällä kertaa ja ilo oli suuri. Siitä sähkötettihin heti kotomaahan ja lähretettihin nii pitkiä kuvauksia ja kertomuksia sähkösanomalla, jotta sanottihin maksanehen kolme-, neljäkymmentä tuhatta meirän markkaa. Yhren miähen lährettämine Pariisin kisoohi oli tullu Jaapanille maksamhan 100,000 markkaa, jotta kyllä ne poijat hassaavat. Mutta nyt tuli jo oikia piste. Niiren joukos oli jo sellaasia poikia, jokka osasivat kaikki samat temput kun amerikkalaaset ja muut kansat ja saivat tuloksiakin, joilla pääsivät aivan palkintomiästen kintuulle. Meistä tuntuu ja nii se sanoo Pihkalaki, jotta ensi kerralla jaapanilaaset taitavat jo nyppiä ensi palkintoja.
Ruattill' oli paljo piäneet joukko ku meillä. N'oli meinannehet ottaa oppia meiltä jotta lährettävät vai vähemmän joukon ja ottavat sitä enempi palkintoja, — niinku me teimmä Antverppenis. Mutta taas me petimmä niitä. Nyt me panimmaki suuren joukon ja taas veimmä melkee pualet palkinnoosta. Ei ne tahro pestapruurit pysyä meirän kans samas tahris.
Tsekko-Slovakialla oli komja painijajoukko ja Turkill' oli kans mahtavia miähiä. Niil' oli sellaane härkä lipunkantajana jotta sitä ihaalivat kaikki. Viimmeesenä tuli Etelä-Slaavian 5 miästä. Ne erustivat lähinnä vanhaa Venäjää, joka ennenkin on näis juhlis kulkenu häntäpääs. Ku ympärimarssi oli suaritettu, asettuuvat joukot viärekkään kentälle ja eri mairen liput koottihin suurehe pualiympyrähän joukkojen etehen. Itte Franskanmaan prisitäntti astuu puhujalavalle niiren ethen ja juhlallisella parranpäristyksellä ilmootti Kahreksannet Pariisin olympialaaset kisat avatuuksi. Ja se se kumma oli, jotta ku se ukko huiskutti siinä kentällä vai vähä huuliansa, nii meirän pään päältä, siältä katonrajasta, paasas ääntä suurista torvista n'otta se kuuluu kilometrien päähän. Ne oli erinomaasia äänenvahvistajia, jokka sitte kuuluttivat tuloksia aamusta iltahan ja aina huutivat ensiksi ykstoikkoosella pukinäänellä jotta: »Alloo alloo!» — ja sitte prätistivät numeroota pitkän protoiskan tulemhan. Tua alloo-alloo oli nii merkillinen jotta se jäi ijäksi päiviksi kaikkien korvahan, jokka Pariisin kisoos olivat. Alloo alloo — —
Avajaasmenoohi kuuluu viälä olympialaasvalan vannominen ja se tapahtuu sillä lailla, jotta Franskan suasituun urheelija Geo Andree astoo lavalle ja saneli kaikkien pualesta lupauksen, että jokaane urheelija tuloo jalosti ja rehellisesti kilpaalemhan, ei pure eikä' potki.
Sitte laskivat partiopojat lentämhän monta sataa kirjekyyhkystä, joiren jalkoohi oli kuulemma sirottu paperilappu ja siinä ilmootus jotta Pariisis on nyt alkanehet Olympian kisat. En tiärä sitte mihkä ne kyhkyyset lähtivät, mutta puhet oli sellaane, jotta niiren olis pitäny viärä tämä juhlalline tiato jokaasehe Franskanmaan eri läänihi. Niin mä kumminki ajattelin, jotteivät tainnehet viittiä kauemmas räpytellä ku ensimääsen nurkan taa.
Ja kaikista viimmeeseksi ampua moikotettihin monta kovaa kutia kanuunoolla n'otta paikat jyskyy. Päälle hurrattihin ja huiskutettihin piänillä kansallisuuslipuulla, joita siälä oli myytävänä. Suamen lippuja ei esti tahtonnu saara mistää, mutta ku sitte ensimmääsenä kilpaalupäivänä sen mallia oli mailmalle näytetty voiton tangos, nii jo rupes olemhan Suamen siniristiäki saatavana.
— Se oli hirviän rasittavaa nämä juhlallisuuret — huakaasi
Mösjöö-Tommila, ku statioonilta tultihin. — Mitähän siälä Punaases
Myllys mahtaa olla tänä iltana. — —
KEIHÄÄNHEITTO JA 10,000 JUAKSU.
Kenttäurheelun ensimmääne päivä oli sunnuntai ja meirän poikaan erikooslajiista oli sinä päivänä ohjelmas keihäänheitto ja 10 kilomeeterin juaksu. Siinä välis suaritettihin muitaki lajia, john' ei meirän miähillä kuitenkaan ollu paljo mitää sanomista. 400 metrin aitajuaksuhun otti suamalaasista osaa Vileeni ja Jukola. Ne juaksivat taktillisesti alkueris vain nii, jotta pääsivät hännillä välierihin ja antoovat toisten poikaan paasoottaa heti alkukilpaalus ittensä pilalle. Ei me täs sortis palkintoja ajatellehekkaa, mutta välieräs se Vileeni jo pisti nii vinkiää jotta Pihkala rupes tuhisemhan jotta
— Ei s'oo sanottu, vaikka Vileeni pärjääski! Se juaksi hyvi ja käytti hyvin hermojansa, piti vai varansa, jotta pääsi viimmeesenä miähenä loppukilpaaluuhi — —