— Noo, mister, that is no Finnich, that is one stour skiit — (Äää, ei tua oo suamalaane, s'oon suuri — —.)
— Wat ju sej??! — penäs se spanjalaane. —
Mun piti ruveta siinä seliittämhän sille kesken kaiken jotta:
— Se Liiventaal on Affenanmaalta kotoosin ja se on aiva eri valtakunta
— »Öölanti».
— Aa-aa sii-sii, luk thea — rupes se panjalaane huuthon ja ku mä kattoon, niin tua syätävän Liiventaali oli heränny ja mennä paasas ku hevoone. Se ajoo yhrellä kiarroksella kaukaa takaa aina vai toisten sivuutte. Viimmeesellä suaralla se oli neljäs ja tuskin 10 meeteriä maalista painoo kolmannen miähen rinnalle.
— Sivuu sivuu — huurin mä.
Mutta ei! Siihen toppas ja viäres vai juaksi. Toinen pisteli hampahat irvis ku ompelukones ja Liiventaali aivan tasarinnan sen kans. Vasta justhin rajaviivalla lykkäs varpahansa erelle. Ja tuli kolmanneksi ja pääsi loppukilpaaluhu.
Niinku Mikkola oli määränny.
Mun piti silloo heti kääntyä sen espanjalaasen Iehtimiähen pualehe ja oikaasta, jottei se vai Espanjahan sähköötä vääri. Seliitin jotta:
— Thät töört is Liivental, hii is Finnish, oolrait (jotta kyllä tua
Liiventaali on sittekki suamalaane)!