— Ooooh! — honotti spanjuuri.
— Jäääs!! — kiljuun mä vastahan.
Ku sitte loppukilpaalu aikoo ja 12 parasta miästä tuli kentälle, meni jännityksen kohina läpi koko statioonin väen. Siin' oli kahrestatoista parhaasta miähestä 4 suamalaasta, se on kolmas osa koko joukosta. Se herätti jo sinänsä suurta huamiota ja ihastusta kattojis.
— »Finne, finne»? — kuuluu joka taholta ja meillä, suamalaasilla lehtimiähillä oli täysi tyä osootella ja näytellä tarkasti kuka nuasta neljästä suomalaasesta mikin on.
Ruattin Viire ei ottanu osaa tähänkään kilpaaluhu, vaikka oli ilmootettu. Se tiäsi sen turhaksi. Me emmä kyllä toivonehekkaa muuta palkintua ku ensimmäästä ku Ritola ei menny tälle matkalle. Viarasmaalaasista oli enklantilaane Stallard peljätyyn, vaikkei meihin päässy epäälystäkää siitä, jottei Nurmi voita.
Ensi kiarrokselie lähti joukko heti täyttä vauhtia. Johtohon meni Stallard ja Lowe, molemmat enklantilaasia. Nurmi jättäytyy aluus vähä jälkehe ja sivulle jottei sen kallisarvoosia kinttuja kukaa piikkikengillä tramppaasi. Ja kyllä mä luulen, jotta syytä oliki varjella koipensa. Ku sitte pualikiarrokses jo oli selvä järjestys, loikkas Nurmi ethen ja lähti viämhän leikkispäältä joukkua oikee aika polkkaa. Parhaat ponkiivat peräs ja eikähän sillä Nurmella ollukki siinä sellaane meininki, jotta saa irti ja perähänsä joukosta parahat miähet, jotta tiätää pitää varansa.
Ensimmääsellä kiarroksella (500 m.) oli jo tullu n. 20 m. kaula etujoukon ja loppusakin välille. Nurmi johti ja ku viivalle tuli, nii kattoo kellua kourasnansa, paljoko meni ensi kiarroksella. — Ihmiset taputtivat käsiä ja hurrasivat. — Toisena oli amerikkalaane Watsoni, sitte sveitsilääne Scharer. Muut suamalaaset olivat aivan häntäjoukkona. Niiren erellä meni enklantilaasia ja franskälaasia. Niin kuluu kiarros kiarroksen perhän. Nurmi kiristää viimmeesellä kiarroksella ja jättää amerikkalaasta, tehren n. 10 m. kaulan, joka aina vai lisääntyy viimmeesellä suaralla. Mutta muut meirän miähet, ne seurasivat Mikkolan taktiikkaa ja pysyttelivät aivan hännäs, ja sinne jäiväkki, sillä toisekki kirivät lopus minkä jaksoovat. En tiärä heittikhän Luama aiva lossiksi, mutta viimmeesenä se tulla lompsii eikä näyttäny erityystä kiirusta pitävänkää.
Vaikka ku toren sanoo, nii kyllä mä tykkäsin, jotta niillä ulkolaasilla oli sellaane totine ja tuima meno, jottei siinä meirän poijista muut ku Nurmi pärjännykkää. Mutta Nurmi taas oli niin ylivoimaane jottei sitä pystyny kukaa eres ahristamhankaa ja sitä varte se ei erityystä aikaa yrittänykkää. Kattoo vain, jotta tuli ensimmääteksi ja toi maalle kultametallin, jos olis hätä ollu, olis Nurmi vissisti voinu toistakymmentä sekunttia parantaakki. Nyt se säästi vain ittiänsä 5,000 metrin juaksua varte, johna sen oli puhet kans ottaa ensi palkinto.
Kun Nurmi voitti 1500 m., nostimma me suamalaaset aika metakan ja hurrasimma, jotta statiooni kaikuu. Kohta kans nousi komja Suamen lippu voitonsalkoho ja soittokunta pelas Maamme-laulua, johna se jo oli aikalailla parantunu, ku oli saanu niin usee harjootella. Se meni jo oikee ratihinsa.
— Ja taas tunnin päästä saatta pillipiiparit vetää samaa nuattia — huikkasin mä, vaikka Pihkala koitti sanua jotta: