Saatihin sitten kuulla, jotta voittaja Winter on 15 vuatta hypänny kolmiloikkaa ja orottanu tätä hetkiä. Se oli valmistautunu vuasikausia ja päättäny voittaa. Kuuluu ollehen etukähten vissi voitosta ja siitä jotta hän kilpaalus hyppää vähintänsä 15,50. Mutta niin oli meiränkin Tuuloksemma, joka, jos vain olis saanu yhrenkin hypyn onnistumhan vähä paremmin, olis tehny saman tempun. Mutta ku rupiaa epäonnistumhan hypyt ja toiset saavat samalla hyviä tuloksia, niin silloo tuloo epäusko, pelko ja liikanaane varovaasuus sotkemhan. Ei tiärä panisko kaikkensa ja samalla pelkää, jotta astoo ylitte.
Lopputulokset olivat: 1. Winter Austraalia 15,52,5; 2. Bruneto Argentiina 15,42,5; 3. Tuulos 15,37; 4. Rainio 15,01; 5. Jansson Ruatti 14,97, ja 6. Odo Jaapani 14,35.
Lohrutimma ittiämme sillä, jotta tuli eres kolmas ja neljäs palkinto, pronssia ja pisteetä, eikä Amerikka saanu mitää…
VIÄSTINJUAKSUT.
Viästinjuaksut on urheelukilpaaluus aina jännittäviä ja hauskoja katteltavia. Mutta olympialaasis n'oon aivan erityysen kiihkeetä ja repiviä, sillä tänne valmistuuvat eri kansat kaikkensa pannen. Viästinjuaksun voitto olympialaasis onkin kunniakkahimpia saavutuksia. Ohjelmas oli kaks juaksua: 4 kertaa 100 metriä, ja 4 kertaa 400 metriä. Näiren molempien kilpaalujen karsinnat suaritettihin samana kuumana päivänä ku se murtomaajuaksu.
Suamikin otti nyt ensi kerran osaa viästinjuaksuuhi. Ei sillä meiningillä, jotta meirän poijat viälä pärjääsivät, mutta oppiaksensa. — Osanottajiksi oli ilmoottautunu 21 kansakuntaa, mutta niistä jänisti ja jäi suasista pois viis-kuus.
4 x 100 m. viästi.
Ensi eräs olivat Enklanti, Pelkia, Itävalta ja Kreikka ja meno oli heti nii kiivasta, jotta Enklannin joukko jo alkukilpaalus rikkoo entisen mailman-ennätyksen, saaren tulokseksi tasan 42 sekuntia. Entisen ennätyksen oli tehny Amerikan joukko (Paddock, Scholz, Murchison ja Kirksey Antverpenin olympialaasis). Se oli 42,2. — Enklannin joukkuees juaksivat Abrahams, Nichol, Rengeley ja Royle. Voitto oli ylivoimaane; toiset tulivat kaukana peräs. — Kreikka voitti kumma kyllä Pelkian joukon, jok' olis pitäny olla aika hyvä.
Toises eräs oli: Etelä-Afrikka, Kanaata, Espanja ja Tshekkoslovaakia. Kiistaa käythin Afrikan ja Kanaatan välillä, sillä toiset olivat heikkoja. Se oli kans sisukas tappelu, jonka nipinnapin voittivat afrikkalaaset parilla meeterillä. Niiren joukos juaksivat Beets, Dustan, Kinsman ja Steyn, kaikki eurooppalaasia naamalta. Kinsman niist' oli hirmumenijä ja veti voiton joukollensa. Aika oli 42,8.
Kolmannes eräs oli Suamen joukko, johna juaksivat Härö, Halme, Huuskaffel ja Eskola. Toiset joukot olivat Hollanti ja Unkari. Intian joukko jäi pois. Siin'oli meirän poijille liika kovat kampraatit. Hollanti ja Unkari kamppaalivat heti alkumatkasta keskenänsä johrosta ja meirän miähet jäivät viälä joka vaihros. Eikä ollu niiren menokaan sellaasta sisukasta lentua ku näiren toisten. Loppusuaralla kiristi Hollannin miäs unkarilaasesta irti ja tulos oli sama ku juuritehty mailmanennätys 42 sekuntia! Se on miästä päälle hurja tulos 10,5! — Ei meillä viäl'oo pikajuaksijoota eikä sellaasta joukkotekniikkaa, jolla sellaasihi tuloksihi päästääsihi. — Toiseksi tuli Unkarin joukko, vain 2 metriä, se on yks henkääsy, jäliis. — Meirän miähet olivat silloo viälä pitkän matkan pääs, vaikka kaikkensa panivakki. Ei ne meirän printterit näytä jaksavan 100 metrin loppua pinnistää kiihtyvällä vauhrilla ja siinä jäävät. Jalaat kangistuvat ja hakkaavat turhaa.