No m’otin sen paperin kätheni ja rupesin kattelemhan, mitä siin’on. Ja vaikka mull’on koko lailla hyvät silmät ja latinalaasestaki präntistä saan selvän, niin siitä min’en ymmärtäny muuta ku limunaatit ja paperossit.
— Mitäs kiältä se täm’ oikee on? — kysyyn mä siltä flikalta.
— Tuos on ruotsia ja tuos on ranskaa — viisas se flikka.
— No, mihnäs täs on suamia, jotta mäki ymmärtääsin?
— Jaa — — — suamia ei siin’oo ollenkaa — sanoo se flikka.
— Hoo-oh, soo-oh, vai ei ollenkaa! — No kuinkas mä ny sitte tiärän, mitä räättiä mä tilaan, kun ei tästä saa selvää? — Mitäs sorttia se tuas on?
Se flikka rupes kattomhan sitä kans ja tavas ja tankkas ja lopuuksi sanoo jotta:
— Kuulkaa herra, emmä taira liijoon ruattia lukia — — —
Silloon mun nousi jo karvat pystyhy. Mä nousin ittekki seisomhan ja kysyyn kovalla äänellä niiltä muilta herroolta jotta:
— Onko täälä ketää, joka voii seliittää mullen, mitä sinsalloja täs ruattalaases plakaatis oikeen on?