— Puupäri.
Ja Puupäri säikähti, kääntyy ympäri ja kysyyki jotta:
— Mitäh? Kuka mua huuti?
Mutta mitää ei kuulunu. Ei kravahrusta.
Puupäri seisoo, katteli ja kuunteli ja sen tuli oikee kamala olla, ku pimiä oli eikä mitää kuulunu eikä näkyny.
Puupäri lähti hiljoollensa ethenpäi ja rupes hyräälemhän yhtä virttä.
Kun se tuli sitte hetken päästä sen toisen kuusen tyä, johna se töine poik’oli, niin yhtäkkiää kuuluu ylhäältä karhia huuto jotta:
— Puupäri!
Puupäri säikähti n’otta aiva se vapaji ja leuvat löi loukkua.
— Kuka jutinan tähre mua huutaa? — änkytti Puupäri ja katteli ympärillensä.