Kolmena päivänä kulki syslunki Mikin housut kainalos kyselemäs:
— Joko isäntä on tullu siältä kokouksesta?
Ei ollu tullu.
Vasta neljäntenä päivänä, ku syslunki sattuu tulhon nii ettei havaattukaa ku vasta portahilla, ja aukaasi oven, nii isäntä justhin yritti kellarihi piiloho, muttei keriinny, ku syslunki jo huikkas jotta:
— Vai siälä pärinäkellaris sitä pualuekokousta pirethänkin?
— Mä vaa meinasin ottaa voihulikan tuasta — sanoo Mikki-isäntä.
— Vai voihulikan! — sanoo syslunki. — Mutta sanos ny Mikki, kuinka nämä sun housus on lentäny mun tornihini, häh, sill’aikaa ku m’olin Helsingis?
Ja silloo Mikki-isäntä seliittämhän oikee juurtajaksaan, mikä vahinko sille oli tullu. Sanoo jotta:
— No ku mä täs yhtenä iltana menin katolle ja meinasin kattella jurvalaaste uutta sähkövaloa, jok’on niin kirkasta, jotta se ruskottaa iltayästä pualen Laihian seurakuntaako ja nousin sun tornis nenähän ja siinä töllistelin, niin yhtäkkiää n’otten havaannukkaa pritkahti pännit poikki ja housut putos tornihi jotta humahti — —
— Hoo-oh — sanoo syslunki ja väliä karhialla äänellä. — Kas kun et itte puronnu saman tiän —