— No hyvä miäs, ku mä putosin jo ja oisin kuka tiäs menny näkymättömihin, mutta korvat otti kiinni — —
— Älä sä nuata lehmältääsiä! — karjaasi syslunki. — Ku valehtelet ku vanaha salvia, mutta kylläs sen kupistas viälä särvät. Ensi käräjihi pääset vastaamhan ja saat nährä, mitä maksaa tukkia vanhoolla housurauskoolla toisen henkireijän. Ekkähän sitte muista köyttää housujas vähä lujempahan, jottei ne putoole mihkä rookaa!
Niin sanoo syslunki ja paiskas oven kiinni.
KISSI PIRU!
Oottako kuullu mikä meteli täs menny viikoll’ oli Tuppuraasen huushollis?
Siälä pesi emäntä eriskummallisen pyykin, josta ny hohajaavat koko kaupungin akat.
S’oli sillä lailla, jotta se Tuppuraaska rupes vethön äijänkänttyräänsä huulesta ja pisthön huushollirahoosta omhin pankkoohinsa markan silloon toisen tällöön. Ja välistä »puhalti» viis ja kymmenenkin markkaa.
Ja sitä se rotta teki monta kuukautta.
Se syätti äijällänsä pärinät kuarinensa ja mökötti vain jotta kaikki tyyristyy.
Kerraasti ku Tuppuraane tuli syämhän, niin se jäi istumhan ja kattomhan suu seljällä silakkakuppihi.