Se jatkoo vai jotta:
— Ja nyt mä kysyn sulta Anna Kaisa, jotta tahrokko ottaa tämän — — —
— Joo herra pastori, kyllä mä — — —- sopotti flikka, jok’ei liioon kuullu eikä nähny mitää, ku s’oli niin juhlallista.
— No s’oon sitte valmis! — sanoo pappi. — Kaks markkaa s’oon taksa.
— Tuata tuata — rupes sulhaane paneskelhon. — Se taisi ny mennä vähä mistihi, herra pastori. — Kattokaas, s’oon mä ku meinasin tämän Anna Kaisan ottaa, mutta se taisi ny mennä tällä Matille täs, joka tuli niinku toristajaksi.
— Tekkös sitte olittaki sulhaane? — hämmästyy se papinkisälli.
— Minähän se oon niinku sulhaane täs ja tämä Matti on niinku toristajaksi tullu — — —
— Voi herranjee sentähre — rupes morsiaan voivoottelemhan. — Mattiko mun ny viää jä ku me jo tämän — — —
— Tämähän on kamala erehrys — voihkii se nuari pastorikin.
— No tuata, jos se ny jo niin umpisolmuhu meni, nii kyllä tuata mäkin voin vaikk’ ottaa tuan Anna Kaisan — rupes se toristaja-Matti seliittämähän.