— Ei, ei missään nimessä! — sanoo pappi. — Orottakaa ny vähä, mä katton, mitä kirkkolaki sanoo tällääsestä asiasta.
Ja pappiparka rupes sylkemhän sormenpäähän ja plaaraamhan kirjoja, luki ja tuteeras hyvän aikaa, mutta ei löynny kansistakaa sellaasta pykälää, jok’olis sanonu, mitä siin’olis tehtävä.
— Mutta jos lukis koko litanian väärinpäin, nii eikö se solmu sillä aukees? — ehrootti sulhanen. — Jos sen ny tämän Anna Kaisan uurestansa vihkis muhun, nii siiloonhan siitä tulis kahren miähen akka.
— Ei. Ei se passaa. Mutta mä tiärän paremman konstin — sanoo se papinkisälli. Kun mä kysyn uurestansa varmemmaksi vakuureksi tältä Matilta, jotta, jos se tahtoo ottaa tämän Anna Kaisan, nii sen pitää sanua jotta:
— Ei!
Ja sitte ku mä kysyn Anna Kaisalta, nii se kans sanoo, jotta ei.
Ja sitte mä kysyn viälä jotta:
— Onko se ny vissi? — Nii sanokaa te jotta:
— Joo-oh!
— Ja sitte vihiitähän oikian sulhaasen kans.