— Mikä se on? — kysyn mä — Kattotaas!
Ja sitte mä aukaasen paketin ja Juppe seisoo silmä kovana viäres ja murajaa viälä.
— No voi peijakas! — pääsöö multa. — Katto Juppe, tämähän on makkara!
Juppe haistaa, kattoo mua ihmeesnänsä — ja jo heilahtaa häntä.
Pian me tanssimma pöyrän ympärillä, mulla makkara käres ja Juppe kahrella jalaalla peräs haukkujen jotta:
— S’oon mun!
Viimmeen annan ja Juppe pistää sen poskehensa.
Hyvin meni!
Hetken perästä pitää mun päästää Jupen porstuahan viälä kattomhan, jos siäl’olis toinen samallaane. Ei ollu, ja silloon Juppe tuloo takaasi silmät pyöriääsnä kysellen jotta:
— Mikä s’oli?