Juppe hyppää pöyrälle, haukkuu ja ulvoo aivan oikohonsa, potkii takajaloolla pännät ja pläkkipotut laattialle.
Mä mörisen ku karhu, hypin tasapökkää jotta karvat pöläjää ja viimmeen paiskaan sen silkkipaperihi käärityn knakkimakkaran laattialle.
Juppe hyppää silloon ku piili siihen kiinni, ja samas mä pujahran porstuahan.
Sitte tuun hetken päästä sisälle ja kysyn jotta:
— No mitäs se Juppe täälä nii häjyyli?
Jupell’on silloon paketti suus ja murajaa kauhiasti.
— Mikä s’oon? —
Se vai murajaa ja on mahtavaa.
Näen jotta se meinaa sanua jotta:
— Tääl’oli karhu, mutta mä ajoon sen pois ja tämän otin — —