Ja jos s’olis eres sillä uskonu, mutta ku seuraavana päivänä taas tahtoo näyttää taituansa. Moottori oli jääny yäksi siihe kuntoho, ku s’oli, vettä röörit täynnä. Ja yällä oli kylmänny, jotta s’oli aamulla jääs.
Ku isännät sitte tulivat taas kattomhan, nii Jussi trossas jotta:
— Kyllä ny pyärii, eikä prittaale!
— Katto vaa, jottei se taas lähre meirän käsistä — pyytelivät isännät.
— Eikhän sirota köysiä kränkkyhy kiinni, jottei se pääse karkuhu? — ehrootteli yks isäntä, jok’oli huano juaksemhan.
— Ei trenkää! — mahtavootti Jussi.
Se hairas veivistä kiinni, reisun vain voiteli ja nykääsi, niin — eikös se ruvennukki heti pyärimhän!
Ja nii tasaasta ja siivosti meniki ku silinteri kello vai tikkas.
Ja Jussi — — jaa-ah, se ny oli nii poikaa ja mestaria, jotta aiva se keikisteli.
Nii silloo, kuulkaa, yhtäkkiä präiskähti ja paukahti n’otta koko osuuskunta oli hoittollona ketarat pystys. Rauranpaloja lenteli ilmas ja isoo pyärä meni jotta vinkuu tiätä pitki aiva oikoosena.