Sellaasta ne puhuuvat ja toinen sanoo viälä jotta:
— Tuku de soldaatan som kan int hälst pussas naa! (Tuollaasia sotamiähiä, jokk’ei taira eres pussatakkaa).
Ja toinen sanoo jotta:
— Men finnpojkan, töm va bra ti kröst, nästan välkkan än ryyssan. (Kyllä nua finnipoijat oli kovia pusertamhan, melkeen parempia ku ryssät).
Niin puhuuvat ja haukkuuvat, mutta kiiluvin silmin jo kattelivat näitä uusiaki.
HRA TUNTEMATOON.
Oottako kuullu jotta mull’oli lauantaina iltapäivällä harvinaane tilaasuus ja kunnia?
Mull’oli kunnia haastatella sitä salaperäästä junkkaria, jot’ei kukaa tunne, vaikka sen on moni nähny ja ollu puhees ja tekemisiskin sen kans.
Hra Tuntematoonta!
Sitä samaa juupelia, jota poliisit ovat yrittänhet saara kiinni jo monta kymmentä vuatta, mutteivät oo saanhet. Jäljillä ovat ollehet, mutta sitte se katuaa ku kastet maaha.