— Eikhän pyyretä vähä vanhojen merimiästen apua? — ehrootti yks’ viisas niistä yhreksästä.
— Ei, ei vaikka katkees!
Siitä nousi uusi kuhina, joka loppuu siihen, että neljä miästä löi laukut pöytähän ja saunovat jotta:
— Toss o! Me pesemmä kätemmä!
Nousi kova myrsky ja hätä oli suuri. Silloon ne päättivät pyytää apua.
Huutivat, huutivat, pyytivät ja rukoolivat jotta:
— Tuikaa hyvät ihmiset auttohon! Saa tulla kuka vain tahtoo näihin nöörin päihin. Monarkistit ja punikit, terve veljet, tulkaa, helpakkaa helkutis! Ottakaa koko höskä — —
Mutta kukaan ei hualinu lähtiä.
Tuumasivat vain jotta:
— Antaa ny poikaan kiikkua ja kinnata, että muistaavakkin. Kylläpäs olivat noukka pystys mennes!
Mutta yks’ on täs hätääntynehes sakis, jok’ei poraja, eikä meinaa heittää virkaansa. S’oon sen kialtolakipaatti Suamen viinavarastonhoitaja. Elikkä niinkun sen virallinen nimi kuuluu: Minister licworum vitae, vinorum bonorum preserveerannes troppiorum-que.