TAAVETIN POTTU.
Oottako kuullu jotta nyt s’oon sitte selvitetty se Kuurtanhelaasten ja Alauren Kontoperäästen väline kissinhännän veto-juttu, jost’on niin paljo puhuttu?
S’oon ny poikki. Taavetti voitti ja reiruhun. Ja Faltesmanni ja
Koljaatti hävis ja pulskasti.
Niinkus muistatta niin syntyy siälä Alauren Kontoperän eristys- ja sivistysiltamas täs vuasi sitte merkilline välinäytös. Yhtä kunniootettavaa kuurtanhelaasta, jok’oli tullu kattomhan ja kuulemhan Kontoperäästen eristys- ja sivistyspyrkimyksiä, rupes se runonlausumine kovasti janottamhan. Ja sitä varte se kuurtanhelaane, joka otti poviplakkarista halstoopin potun, ryyppäs kaks kertaa ja kovasti ähkääsi. Pyyhkii suuta ja meinas taas ruveta arvostelhon sitä runonlausumista, nii samas hyppäs sen Kuurtanhen poijan ethen, jonka nimi oli Taavetti, se Kontoperääste kauhia viinapoliisi Koljaatti, hairas potusta kiinni ja rupes nykimhän ja huuthon jotta:
— Pottu tänne! Päästä irti!
— S’oon mun — kiljuu Taavetti.
— Siäl’on viinaa — huuti Koljaatti.
— Äääh! — huuti Taavetti ja kiskoo jotta kaulasuanet sinisenä.
Koljaatti veti vääränä ku luakka, silmät väärinpualin pääs ja huuti jotta:
— Tulkaa auttamhan!