Silloo ilmestyy Luamen Ellan laron seinähä ilmootus:
»Ostan kaikellaasia nahkoja t.k. 15 p:nä täs taloos. Lammasnahaasta maksan 13 mk ja vasikannahaasta 15 mk.»
Ja nimi oli leviästi alla.
Mutta silloon johratti sokia kohtalo reissaavaasen jätkän Luaman kylähän. Ja ku se kuuli ja näki kuinka alajärveläästen silmät kiiluu voiton himosta ja oli imehrelly, etteivät ne jo ollehet nylkenehet ittiänsäkki ja parkinnehet omaaki nahkaansa, nii se päätti kans ruveta nahkojen ostajaksi. Ja kirjootti suuren plakaatin sen toisen ostajan viärehen siihe seinähä. Siinä seisoo, että:
»Ostan t.k. 16 pnä täs taloos nahkoja ja maksan lammasnahaasta 20 mk ja vasikannahaasta 25 mk. — Matti Sälli.»
Kun kylälääset näkivät tämän plakaatin, niin niiren rupes silmät aivan pyärimähä ja sanoovat että:
— Hulluko s'oon tua toinen ostaja?
Muuta eivät sanonehekkaa, ku panivat vinkiää konit aisoihi ja häntäpystys hyppööttivät ympäri pitäjää, koluten joka nurkan. Ostivat mitä saivat. Ja toiset olivat niin härisnänsä, etteivät hoksannehet kattua mitä nahkoja saivakkaa kuarmihinsa. Yhrellä oli ollu usiampia koirannahkojakin ja yks oli saanu suuren valkoosen kollikissan nahaan. Oli vaan tykänny että:
— Kovasti on silukarvaane.
Tuli sitte se 15:ta päivä ja se ostaja monella hyvällä hevoosella kylällä. Mutta tyhjänä sai lähtiä. Ei kukaa tullu kutkahtamha.