Mutta annas kun valkeni 16 päivä! Nahkakuarmia oli aiva mustana. Nahkoja tuatihi hevoosilla, potkuriilla ja kantamalla. Oli ku Kajaanin markinoolla. Ja ne, joll'ei ollu muuta ku oma nahka, leukaalivat että:
— Ny on taloonjussit piiskannehet lamphansa ja vasikkansa uloos nahoosta. Tulvana vuanna saavat emännät keritä kissinsä sukkavillooksi.
Ja sitte ruvettihi kyselemähä, mihnä se ostaja on. Sitä ei löytyny puusta ei maasta. Se lurjus makas MÖksynkyläs seljällänsä ja nauraa kitkutti katketaksensa. Mutta Luamankyläs ei naurettu. Siälä manattihi ja präiskättihi, että s’oli aivan hirviää.
YLISTARON NUARIPARI.
Oottako kuullu mikä onnettomuus on joulupäivänä tapahtunu Ylistaros yhrelle nuarelle parille?
No kun ne piti oikeen komjasti ja reirusti vihkiä avioliittohon kirkos, niin siit'ei tullukkaa mitään.
Joulupäivänä kirkonmenojen päätyttyä ei ihmisillä ollu yhtää kiirusta lähtiä kotia lämmittelemähän, vaikka käret oli virsikirjaa pirelles tullu aivan konttahan.
Ylistaron kirkko on siitä erinomaanen, että se on suuri ja kylmä kun surenrita ja että viisahat miähet ovat tällännehet kamiinat porstuaha.
Turkit korvis istuthan ja kyllähän siinä tarkenoo, kun on villakaulahinen kaulan ympäri, mutta veisaamises pakkaa paleltua sormet. Kun pitää paljahin käsin pirellä virsikirjaa, eikä kintahat käsis tahro kirja pysyä oikeen suaras, niin värsyt on menny monelta sekaasinsa.
Ihmiset tungeskelivat porstuas kamiinan ympärillä ja sanoovat jotta: