— Ei ny viälä viittitä lähtiä. Kattothan ny kun se Viivi ja
Punkalaitumen poika oikeen kirkos vihiitähä.

Vihkiviarahiakin oli tuiki monella hevoosella ja väki rupes tukkimahan sisälle.

Ja niin se vihkiminen sitten alkoo, että soitettihin häämarssi ja pappi tuli paikoollensa pitkäs kaapus.

Ihmiset kääntivät kaikki päätänsä kattomahan pitkin pitkääkonkia ovelle päin jotta:

— Joko se morsiuspari nyt tuloo?

Kun ei mitään tullu, niin kääntivät päänsä ja kattoovat pappia, joka oli totisen näköönen kirja käres.

Ihmiset puhallelivat käsihinsä, painelivat korviansa ja toiset hiljaa kopistelivat viluusisnansa varpahia.

Mutta silloon nosti pappi päänsä ja kattoo ovelle. Ja koko seurakunta teki samoon. Moni väänti niin, ett'oikeen kipiää otti ja sipinä käy:

— No ny ne tuloo!

Ja kattoovat ovelleppäin.