— Hui hai, ei m'oo polttanu!
Ja ne unohrit siinä rytäkäs flikat aiva, mihkä päi se karsi kaatuu, eikä n'oo sitte enää tohtinu koittaa.
LAPUAN ASEMA.
Oottako kuullu mitä varte m'oon silmittömästi suuttunu Vaasan rautatiähallitksen äijän venkkuroohi, jokka istua könnäävät päävääräs lavittoollansa, eiväkkä saa eres sen vertaa äntihi, että Lapuan asemalle niin paljo valua, jolta reissaavaane yleesö osaas ovenreijästä sisälle?
Kun siälä tapahtuu sellaasia kamaloota pimeyren töitä, jotta painomustekkin kalpenoo. Ja lapualaaset saavat hävetä silmät päästänsä muiren ihmisten eres.
On seki rautatiän-asema, en paremmin tuu ja sano! Ku tulitikulla pitää ettiä sitä reikää, josta pilettiä pitääs saara!
Mä lährin täs menhellä viikolla tämän yskäni tähre yhren akan puheelle, joka pitääs osata vähä noitua ja kattua viinaha, siälä Lapuan Kuurtanehen rajoolla.
Enkä meinannu osata polskaa enää koko Lapualta, kun en osoottelemalla enkä eres tryykkööttämälläkää iltapimiäs rookannut aseman plassille.
Kievarista piti pyytää kahta poijan-mälkkiä kummastaki käresta fööräämähä.
Kyllä niillä lapualaasiila pitää olla oikee kissinsilmät, ku osaavat sinne.