Ja isäntä pukkas ja rykii ja emäntä niiaali ja piika siunaali ja ettii hamestansa ja kakarat luurasivat ovisängyn alta.
— Ja-hah — sanoo se lurjus.
— Ja-hah — pääsi isännältäki.
— No, onha tämä kevari kunnos ku hevoonenki näyttää jo seisovan valmisna — puhuu lurjus. — Jos lähretääs?
Isäntä toi orhin porraspäähä ja kyll'olis kuvernöörin passaannu siihe istua. Ku lohnan pohjalle oli pantu taloon paras höyhenpolsteri, tuliterä pitkäkarvaaset fällyt ja kaks lumivalkoosta franssulakanaa välihi.
Kyllä passas lurjuksen istua!
Ja isäntä istuu kuskipukille ja niin sitä lährettihin, n'otta pyry nousi. Ei kestäny täyttä tiimaakaa ku oltihin perillä. Isänt' ei uskaltanu päätänsä kääntää, ei rykäästäkkää. Istuu ku tuamittu käret oikoosna.
— No, mitäs kyytti maksaa? — kysyy lurjus ku perille päästihin.
— Mitä se ny maksaas?! Ei mitää, hyvä vain ku herra tuli!
Eik' ottanu isäntä maksua. Kiirus oli kupernööristä päästä. Ja niin lähti kotiappäi.