Em mä viitti enää sanuakkaa, mitä isäntä sanoo, ku sitten sai kuulla, ettei se kupernööri ollukkaa. Mutta sen s'oli kevari luvannu, jotta jos se lurjus viälä joskus noukkansa sinne pistää, nii niskat nurin vääntää ja kruuvaamalla pään krupista irti nykääsöö.
TAPPURI-OSUUSKUNTA.
Oottako kuullu kuinka osuustoimint’ on ottanu levitäksensä Ylistaros?
Iivarinpään äijäkki nakkasivat klupunsa nurkkaha ja sanoovat, jotta tappuri se olla pitää taloollisis.
Ja sitte pirettihin sellaane kokous, johna tuumattihin. Tuumattihin niin tukevasti, että äijään oli ottanu oikeen kipiää takaraivaha. Mutta päätös kans tuli, jotta tappuri ja osuuskunta laitethan ja livarin-Alfree pannahan hyppöölle. Äijät saattelivat Alfreen asemalle ja sanoovat jotta:
— Muista sitte vain tinkiä. Jos suinki saat, niin jutkahuta kauppamiähiä, mutta katto vain ethes, etteivät sua hyppöötä.
Alfree veti karvalakin lujempaha päähänsä, rypisti ripsikarvojansa ja lupas kattua ethensä.
Ja hyvin se poika kaupungiss pärjäski. Sai luphan Hankkijalta erinomaasen tappurin ja Wiikströmiltä parasta sorttia moottorin.
Mutta n’ei tullehekkaa heti paikalla ja se oli kamala paikka.
Isännät istuuvat takkakivellä aamusta iltaha, polttivat ja pahkuloottivat, ku niitä konehia ei rupia jo kuulumha. Niin jantusjaloon orottivat, että yhreltä oli palanu suuri reikäki housunperähä takanporos. Ja muilta meinas jäärä pärinät kaivamata. Ne kulki toisisnansa ja olivat kun kipeetä kissiä. Paneskelivat että: