—- Kun ei se tappuri jo tuu!
Iivarin-Alfreen piti seisua osuuskaupas telefoonin ääres aamusta iltaha ja aina vain soittaa kaupunkiin, että eikö se jo tuu?
Ja ku se oli justihi soittanu sen seittemännen kerran niin taas yks osakas sanoo, että:
— Eikö se jo tuu?
Ku osuuskunta oli tällä lailla hyväs sovinnos toiminu viikon verran niin jo tulivat konehet.
Ne tuathin asemalta sellaasella ryminällä, että mökkiläästen tornit heiluu. Pantihin käyntihin sen taloon riihen eres, johka ensiksi oli lentäny kaunahaukka.
Moottori tikkas ku silinterikello ja tappuri tryskas n’otta ruumenooset lentelit Heikkoolan larvoolle asti.
Isännät lipoovat kiältänsä ja sanoovat että:
— Jo on kätevä masiina. Viärähä se ny meille.
— Ei ku meille!