Ajatelkaa ny, ku syntymästä raitis ja kaikinpualin kunniootettava viinapoliisi lähtöö akkoonensa ja eväspussiinensa junalla Vaasahan, ei maista nokkaakaa viinakultaa — ja Vaasan asemalla pörrää pöhnäs ku kiimamettoo.
Huitoo juurikopallansa platformulla ja hihkuu jotta:
— Täs onki, jukulauta hohtimet, sellaane poika, jotta lyän vaikka tämän munakopan poliisin päähä!
Ja akka pitelöö hullaantunutta äijäänsä takinhännästä kiinni jotta:
— Juha, Juha, mikä sun on tullu? Ooksä aivan hullu vai muutoon riivooksis? Älä rumaane huiroo sillä kopalla! Munat menöö aiva rikki! Kah ny, ku putos jo!
Mutta isäntä vaan tamppas ja prekkaali. Ihmiset kattoo suu auki.
Ja viinapoliisi notkutteli ja pyärähteli juurikoppa käres. Hihkaasi jotta:
— Täs onki sellaane pikkuune poika, jotta
Pappani maja on matala ja piäni
Ja maailma on niin suuri!
Meirä eemäntä kehuu oolovansa
peerintotaloon juuri!
Kyykähti tasapökkää, hihkaasi ja poukahutti pystyhy taas.