— No, mitä niistä sen enempää krapaa. Ei tarvitte panna sukkia ollenkaa. Panoo vain kengät avoonlinkkaasin jalkoohi, niin kaikki luuloo, n'ott' on sukakki.
— Ja tuas on joka poijalle nästyykiki. Eikä saa pyhkäästä nenää takinhiaha. Kallu, sulta riippuu nykki varsanjalka nenästä!
Mutta ennenku äitee kerkes nenähän tarttumahan, veti Kallu vatsanjalaan sisälle ja nialaasi.
Turhaa äitee Kallun nenää sitte enää puristi. Siältä ei tullu märkääkään.
— Frääsää ny!
Ja Kallu frääsäs, muttei tullu mitää. Kipiää vain otti.
Mutta kouluhu mennes kyllä näkyy, jotta joka poijall'oli varsanjalaat tallella.
Kallull' oli kaks. Ja aina kun meinas purota, kerkes Kallu parahiksi vetämhän se ylhä ennenku nokahti.
Siinä saiki pitää varansa.