KUN AKOOLTA LOPPUU JONOTES.
Oottako kuullu, että Vaasas on akat ny aivan kipeetä?
Ne ei tiärä ittekkää mikä niitä oikee vaivaa, mutta kamala niiren on olla!
Minkä juumoottaa pahasti päätä, minkä syränalaa vääntää.
Ja krätyysiä ja tinttaasia ovat ja riiran haluusia.
Monelta on menny ruakalystiki.
Simppaaloovakki kotona miähelle ja kersoolle, jotta n’oon aiva imhes äireen kans.
Ja ku kaikki ämmät on yhtaikaa tullhet tuallaasiksi, niin että s’oon oikee kamalaa.
Täällä m’oon monen miähen kuullu jo pelkäävän, jotta sen akka tuloo hiljoollensa hassuksi.
Kun n’oon aiva ku pistoksis. Eivät saa rauhaa enää yhtää yhres paikkaa.
Kulkoovat ympärinsä kun kipiät kissit.