Ja leukapiälet vaan täräjäävät ja silimät pääs mulkooloo. Ja supisoovat ja itteksensä höpäjäävät mitä rookaa.
Monen akka on ruvennu unisnansakki puhumha, potkimha ja huitoomha, jotta miäsparka on saanu silimiänsä varjella.
Mikä niitä ny oikee riivaa?
On käyty tohtoriski monen akan kans, muttei tohtorikkaa saa selvää, mikä niiren oikee on.
Mäkin oon jo ruvennu tätä uutta tautia ajattelemha, ku meiränki äirees on näkyny vähä sellaasia kamaloota merkkiä.
Eilen aamulla s’oli jo niin sekooksis, jotta rupes sanomaha, että m’oon jo aamukaffit juanu kun mä justhi sain silmät auki.
Sitä se vaan pränkkäs ja väitti, n’otta munki o» jo pää mennä sekaasi.
Ilman kaffia sain tyähön lähtiä.
Mutta justihiⁱ ku mä tulin maitopuarin sivuu tänä aamuna, mulle selves, mikä niille akoolle on tullu.
S'oon kuulkaa, se kun se jonotes on ny loppunu.