— Mä en ainakaa tiärä, kuka sen on mun plakkarihini pistäny.
Ja jos on oikee riivattu ja läpikliipattu, nii kehtaaki sanua että:
— Jonsei se konstaapeli, joka mua löi ja aiva syyttömästi tänne traijas, jonsei se pistänykki sitä mun plakkarihini, sillä ku on mulle vihaa —
Ja se ny on aiva vales, nii vales ku olla saattaa. Ku poliisi on saanu juasta sen lurjuksen peräs monta karunkulmaa, eikä päässy likikää. Ku toinen poliisi oli sen pirättänykki. Ja ei suinkaa poliisi ny nii hullu oo, ku on kyllä huano palkka, että rupiaas tukkimha tyyrihi lihamakkaran palan hampuusin plakkarihi.
Mutta se varaas vain nii änkkää, eikä silmää räpähytä. Kyllä siinä kysytähä poliisilta ittensä hillittemistä, ku ei saa vaikka kuinka sormia syyttääs, knapahuttaa sillä kalikalla, jok’on aiva sitä varte, sitä tuhannen rumaasta knuppihi.
Pitää vain sanua että:
— Ymmärrän, herra komisarjus! — jₐ lähtiä viämähä sitä makkaravaraasta putkaha.
Siinä ovenraos, justhi ku päästää sen peijakkahan sellihi, siinä saa potkaasta perähä — jos kerkiää.
Mutta n'oon ne lurjuksekki nii oppinehet poliisien konstiille, että s’oon vain harva konstaapeli, joka kerkiää tärähyttämhä.
Oppimatoon ja kankiajalkaanen poliisi tavallisesti hopalehtaa nii, että telaa varphansa kiviseinähä ja pitää pyytää sairaslomaa.