Niin silloon aiva vissisti nousoo Jaakkoo pysthy ja sanoo jotta:
— Olispa se ny kamalaa, jos ei meiränki kuntha kannata laittaa kolmatta kansakoulua kun paljo köyhemmäkki kunnat laitteloovat.
Asiat luistaasivakki tällä lailla kovasti hyvi, jos Jaakkoo olis vain yksin kunnanvaltuustos. Mutta niinkus te kaikki hyvin tiärättä, niin ei oo yhtäkää kunnanvaltuustoa, john’ei olsi ainaki kaks Jaakkoja.
Jaakkoo, joka vastustaa eli Jaakkoo Koippura; ja Jaakkoo, joka puallustaa eli Jaakkoo Myätäsuka. Mutta tavallisesti on joka pualuehella oma Jaakkoonsa, ainaki Jaakkoo Koippura.
Jaakkoo Myätäsuka on niin olematoon ja typerä tekijä täs yhteeskunnas, jotta siitä ei kannata puhua.
Toista s’oon Jaakkoo Koippura!
Syy minkä perusteheila Jaakkoo Koippura nousoo aina puhumaha, on mitä epäittekkähintä, syvästi periaatteellista laatua. Jaakkoo ei koskaa puhu turhia. Se pualtaa aina oikeutta ja kohtuutta, lähtien kaiken olevaasuuren ja inhimillisen tiaron alkujuurista, koittaen kärsivällisesti saara toristetuksi muille ihmisille, kuinka vääräs ja tyhmiä ne on.
Tästä epäkiitollisesta ja kärsivällisyyttä koittelovasta toimesta, jota Jaakkoo koko elämänsä on yhteeskunnan menestykseksi harjoottanu, on Jaakkoo saanu ja saa kai erespäinki vain haukkumisia osaksensa. Kiitoksista ja kultakelloosta kunnan pualesta ei oo puhettakaa. Ja kumminki on Jaakkoo Koippura se välttämätöön nivel, länkki eli kakulakeppi, jota ilman kunnan ajattelemattomat, ymmärtämättömät, omaa etua tavoottelovaaset, taantumuksellis-eristysmäiset valtuusmiähet, nua joka asias huanoja ja tyhmiä päätöksiä tekövääset, tuhlaalevaaset kitupiikit, eivät tulsi toimelle. Jaakkoo on se lahjomatoon, ylittepuhumatoon ja vääjäämätöön kanto, jonka ylitte pakostaki pitää kehityksen kelkkaa korjasti nostaa ja faarttia hiljentää.
Jonsei Jaakkoo Koippuraa olsi, tuata Suamen kaskesta ikänä lahoomatoonta kanttia, niin pökkelöhö ja jukopuut poikki kunnan kelkoolla olis aina lasketeltu.
Se on siis Jaakoon ansio lopultaki, jotta näinki hyvin on pärjätty. Ja sen tiätää Jaakkoo kyllä ittekki hiljaases miälesnänsä, mutta mä tahron sen ny kerran yleesön pualesta julki lausua.