Kyllä on äijä-parka tullu huamaamaha mikä kallis värkki ja tärkiä kapines se akka-kulta siltäki on!

Miäs on oikee laihtunu.

Ja sen henkinen parempi ihminenki on pahoon kutistuun.

Omatuntoki on menny aiva kruttuhu.

Mutta ylpeys käyy lankeemuksen erellä. Ja niin on ny käyny meirän herra toimittajanki.

S’oli trossannu ja kehunu, että kyllä näin suuri miäs aina ittensä hoitaa ja tuloo toimehe pari viikkua ilman akkaaki.

Mutta kuinkas on käyny? Tuas se ny istuu ja puhalteloo sormhinsa, jokk’ on aiva rasvas ja palanehet.

On äijä-parka koittanu kokata itte kaffit ittellensä ja nolooksisnansa kaatanu koko pannun sormillensa.

S’oli höntti, pannu kaffipannuhu vettä, kaikki kaffit toosasta, maittilat ja kaffinseliitykset yhtä haavaa ja aika prasun ala.

Viälä lyäny nyrkilläki hatun lujasti kiinni, ettei tuu ylitte.