Silloo se leski niin kauhiasti säikähti ja rupes pelkäämhä, jotta se hyppäs kellarin luukulle ja rupes pyytämhä, jottei sitä kummajaasta päästetääsi pihalle.
Mutta äijä nykääsi luukun auki ja karjaasi vähä lujaa, jotta:
— Trulli uloos!
Ja kun sieltä tuliki ilmi elävä ryäkäles, muutoon ihmisen näkööne, mutta niin kamalan lyhkääset jalaat.
Se meinas ruveta jotakin seliittämähänki, mutta kun äijä siappas uuniluuran ja sillä oikeen olaantakaa paukuttaa moikotti sitä ristihin rastikin, niin jo rumaane lähtiki lipettihi. Ja meniki lujaa.
Ja ny on se amerikanleski niin onnelline, iloone ja kiitolline sille isännälle, kun se ajoo sen mörköön perunakuapasta, johka sitä on akkaparaan pitäny vähistä varoostansa ruakkia.
Niin että ny ei Laihiall’ oo enää ainakaa siinä taloos mörköä.
Mutta kattokaa hyvät isännät useen perunakuappahanna ja pitäkää tarkasti luukku kiinni, jottei se Laihialta kakistettu rumaane vaan pääse muallekkin pesimähä.
Sen pitääs Laihialta lähtenehen Jurvahan päin.