Oottako kuullu, jotta Tervajojell'o nähty kans kummajaasia?
Täss aiva hiljan, yhtenä sunnuntai iltana, ku yäjuna oli jo menny ja oli kovasti pimiä.
Asemall'oli saattamas kolme flikkaa ja yks poika ystäväänsä, jok'oli ollu niiren tyänä viarasna. Ne meinasivat justhi lähtiä pyärillä takaasi, ku se poika havaattiki, jotta pyäränkummi oli tyhjä.
— Orottakaa ny neirit vähä, mun pitää pumpata mailmaa takapyarähä — sanoo se poika, ja otti poviplakkarista pumppunsa.
Flikat orottivat ja rupesivat siinä seinänviäres kutisemha toisillensa. Ja poika pumppas n'otta vinkuu justhi asemapäällikön sänkykamarin klasin alla.
Silloo rupes kuulumha kropinaa. Ensi sellaasta hiljaasta nuhinaa, sitte kolinaa ja lopuuksi jyrinää ja viimmee oikee mölinää.
Niiren flikkaan ja sen poijan nousi karvat pysthy ja hengen otti kiinni. Ne kattelivat ympärillensä, ylähä ja alaha ja sivuulle ja ethe ja taakse, eikä mitää nähnehet. Mutta jyrinä aina vaa yltyy, n'otta yhreltä pääsi itku.
Ku samas klasi aukes ja siihe nousi pitkä valkoone haamu ja laihat karvaaset sääret ja kaks jalkaa ja huitoo hioollansa ja viittooli ja ulisi ja viimmee krääkääsi jotta:
— Huuu uu tsi!
Silloo ne lähti! Flikat jotta piaksut flaiskuu ja poika aiva pomppimalla peras, huutaan ku elukat oikohonsa ja silmät ku silaanrenkahat. Aiva ne heläji ja valkuaaset pimees valaji.