Niin pruukas yks vanha faari sanua. Ja se faari oli viisas miäs.
Niinhän se on. Aikaahan täs vain tapethan. Kukin laillansa. Jos ei oo muuta, niin kurmootethan piikaa.
Isooskyröös on yks pikkuune ja flinkki taloo, john'on nättyyne isäntä, turski emäntä ja pikkuune piika.
Ja asumisen jyrinäs ollahan. Pesthän tupaa. Isäntä on porvaris piaksunahkaa kyselemäs. Emänt'on sitonu hamhet ylhä, pusuri nousnu takaa liiringin alta ja kaffilusikka nutturaneulana. Piiall' on piaksut jalaas ja paulat auki. Hakoluuta krapaa laattiaa ja vesi lurajaa raoosta perunakuappaha. Kissi takannurkalla nukkuu.
— Kyllä s'oot noloo pesemähä, eikö äitees oo opettanu — tiuskaasoo emäntä.
Piika huitoo vinhempaa ja puhisoo.
— Krapaa sängyn alta! Kuuleksä!
— Ensin tästä!
— Ei kun sängyn alta! Se on mä kun käsken ja sun pitää totella.
Piika hinkkaa vaan samaa flankkua.