Isäntä sanoo harvaksensa jotta:
— Kuule sä, ei se passaa se sellaane peli jotta — — —
Ja haverti pikaa hatruksista kiinni. Emäntä aukaasi kellarin luukun ja piika purotethin sinne. Ja luukku kiinni.
— Ähä, oo ny rumaane siälä — huuti emäntä perähän ja tamppas luukun kannella.
Ja sitte oli rauha maas ja piika kellaris.
Kaikki oliski menny hyvin, jos ei justhin silloon tullukki krannin isäntä tuphan ja pyytäny jotta:
— Saisinko mä vähä laihnata teirän piikaa kun pitääs lehmää kuljettaa — — —
— Tuata, tuata — rupes isäntä hokhon.
— Ei meirän piik'oo ny kotona — sanoo emäntäki.
Silloon rupes kuulumha jyrinää kellarista ja luukku jo vähä nousi, mutta emäntä juaksi luukun päälle että: