— Pysykkö siälä!
— Mikä siunakkohon siälä on? — kysyy krannin isäntä ja sen ääni vapisi.
— Ei siälä mikää oo — hoki emäntä. — Piika vaa — — —
— Piikako? — Mitä varte te piikaa kellaris pirättä?
— S'oon niin kamala — — — jotta aiva pitää kellaris pitää.
— Vai niin! — päivitteli krannin isäntä. Ja mennesnänsä tuumas jos jotaki. Sitäki, jotta taitaa olla hyvä konsti.
Niin että:
Klumppuusta s'oon ihmisen elämä, mutta siinähän se aika kuuluu.
ILMAJOJEN VALAKIJANHÄTÄ.
Oottako kuullu siitä Ilimajojen kauhiasta valakian-härästä?