Täm’on opettavaane ja varoottava esimerkki kaikillen flikoollen, ettei karkausvuannakaa saa niin rakkauresta hullaatua, jotta aiva pökköökshin vetää.
Käyy pian muirenkin niinkuu tämän Orismalan flikan, jotta plumpsahtaa prunnihin eikä hoksaa pöllöö ottaa eres prunninsalkua joukhonsa, jotta ylhä pääsis!
LAPPAJÄRVEN KANUUNA.
Oottako kuuli u, että Lappajärvell' on ammuttu kanuunalla?
Niin ainaki ihmiset sanoovat. On kuulunu sellaane mojahros, n'otta klasit vain heläänny. Ja akat ovat siunannehet ja varjellehet että:
— Se oli ny sen Amerikan professorin mailmanlopun ensimmääne tärährös. Saas nährä, koska toisen kerran mojahuttaa, niin silloo on menua koko hoito — — —
Niin päivittelöövät kuulemma viäläki kaikkihin pekoosimmat akat. Toiset ei usko enää mailmanloppuhu ollenkaa. Mutta mikä se kauhia paukahros oikee oli — sit' ei tiärä muut kun yhren taloon väki Lappajärvellä, Jumalan taivahas ja Jaakkoo Vaasas. Mutta kun ei isänt' eikä emäntä hiisku siitä sanallakaa, nii pitää vishin mun sanua, jotta ihmiset pääsisivät piinasta ja samalla oppiisivat olohon ominpäin kokkaroomata yskänlääkityksiä.
Käy pian ku sen Itäpään isännän.
S'oli saanu kauhian yskän halkomettäs. Eikä se lähteny millään tohtorien tropiilla. Ja sitä varte isäntä, jok'on viisas miäs, päätti tehrä sellaasen mötinän, että varmasti erkanooki köhä kurkunpäästä.
Se otti viis kahmalua pualamia emännän marjakorveesta, keitti ne kakluunin pesäs sakiaksi velliksi, varaasti akaltansa kaks kilua sokuria ja haki puarista paketin jästiä. Kaikki kumaasi pläkkikannuhu ja kepillä viälä sekootteli. Ja mik'ei mahtunu kannuhu, sen se pani pottuhu, john'oli oikeen patenttikorkki.