— Oo siinä honajamata!
Eikä se enää honissukkaa. Ja emäntäki sai unen päästä kiinni.
Mutta taisi olla kello tuas kolmen aijoos, ku yhtäkkiää paukahti ku salasmaa olis lyäny piinnurkkaha. Keskelle laattiaa lenti piirongin klaffi, että kolaji ja kattoho lenti kans jotakin.
Ja pihisi ja prätisi ja ympäri huanesta truiskii kun kuumaa rapaa.
Isäntä ja emäntä lentivät pysthy ja yrittivät klasista pihalle, mutta löytivätkin oven.
Ja silloon paukahti toisen kerran ja ovhe ja ympäri seiniä krapaji kun pommin paloja.
Emäntä huuti ja kiljuu mitä kurkusta lähti ja hyppii yhres paikas keskellä tuvan laattiaa. Ei löytäny ovia pihalle.
Huuti vaan että:
— Meitä ammuthan! Mun on aiva verta silmillä. Voi voi ja oi joi!
Isäntä tormootti porstuahan, tryyköötti nurkasta nurkkaha, kaatoo korveen ja korennon, yritti pihalle, muttei löynny oven hakaa. Oli kun koppelo päästä sekaasi, nii että tuliki takaasi tupha ja pökkäs emännän kans pimees yhthen, n'otta mossahti. Molemmat krääkääsivät nii rumasti ku taisivat ja pyllähtivät isthallensa.