Sitte oli kaikki aivan hiljaasta. Kauan aikaa. Emäntä kysyy:
— Mikä s'oli?
Isäntä ensiksi tointui, kompuroi pystyhyn ja kopelootti ympärillensä; se haki muurinottalta tulitikkulooran, kraapaasi ja kattoo, niin emäntä istuu hiukset hassalla laattialla ja oli aiva ku porsas naamasta. Ympäri muatua oli pruunia märkiä plättiä samoon ku isännälläki. Olivat kun siansangoolla käynehet.
Silloon isäntä käsitti asian. Se meni kamarihin ja kattoo: piironki oli aiva hajalla ja se tinattu hinkki makas silmällänsä ja haljennehena laattialla. Ympäri seinää ja katosta nokkuu yskänlääkitystä.
Isäntä kraapii päätänsä ja pärpötti pitkältä Jeflen saatavia.
Ja kyllä emännälläki oli sanomista.
VALLANKUMOUKSELLINE KRÄÄTÄRI.
Oottako kuullu mistä Säntin pappa on kotoosi?
No siäl on ny tapahtunu kaksinkertaane erehrys.
Siäll'on yks leskiakka vanhoolla päivillänsä ostanu yhreltä isännältä ittellensä tuvan likiltä vaivaastalua. Ja siinä tuvas asuu turkinpunaane kräätäri, jok’ei tiänny kaupasta mitää, eikä tuntenu sitä uutta mökin omistajaakaa.