Kuuren aikana kuuluu jotakin kropinaa ja hra Plumpäri poukahti pysthyn ja toffelit jalkoohi ja se puhet yäpöyrältä käthen ja sitte housuuhi ja kaprokki päälle ja aukaashon ovia.
Pimiäs porstuas se tormootti piian päälle, joka krääkkäsi kauhiasti ja rupes siunaamahan.
Ja kauan aikaa sai hra Plumpäri tuumata, ennenkö se käsitti, jotta piika päästi sotamiähen uloos.
Hra Plumpäri lähti takaasi sänkykamarihi, johna frouv'oli jo täyres pukees, Hra Plumpäri sanoo vain jotta:
— Ei viälä. S'oli vain Hiltan aliupseeri.
Ja meni sitte karteekin raosta luuraamahan, eikö jo lauluseuraa näjy.
Frouva meni valmistamhan kaffipöytää ja seliitti samalla siveellisyyttä
Hiltalle.
Ja hra Plumpäri luuras karteekin takaa kello yhreksähän asti.
Eikä ketää tullu! Eikä mitää kuulunu!
— Mitä täm' on? — kyseli hra Plumpäri itteltänsä ja frouvalta.
— Täm'on skantaali — huuti frouva kello 10 aamulla ja pyärtyy.